Ajankohtaista2021-12-02T07:48:08+02:00
27.9.2021

Kirjakerhosta näkökulmia muistisairaan maailmaan

Lapin Muistiyhdistyksen kirjakerhossa perehdytään muistisairaan omiin kokemuksiin kaunokirjallisuuden avulla.

Ryhmässä esitellään viisi kirjaa, joista keskustellaan ryhmän ohjaajan, aivoterveyslähttiläs Kirsti Mäensivun johdolla. Hän on valinnut kirjat Rovaniemen kaupunginkirjaston avustuksella.

Kirjakerho kokoontuu yhteensä 5 kertaa Muistiyhdistyksen tiloissa Ainonkatu 2:ssa maanantaisin klo 18.

Seuraavat kokoontumiset ovat:

  • ma 13.12.
  • ma 10.1.
  • ma 7.2.

Ryhmä on tarkoitettu kaikille muistiasioista kiinnostuneille sekä muistiongelmista huolestuneille, koskipa huoli itseä, läheistä, ystävää, työkaveria,  naapuria, asiakasta.

Näistä linkeistä voit tutustua Kirsi Mäensivun kirjakerhossa esittelemiin kirjoihin:

Arno Geiger: Vanha kuningas turvapaikassaan.

Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin.

21.9.2021

Kaksi kolmesta omaishoitajasta uupumassa

Lapin Muistiyhdistys ja Napapiirin Omaishoitajat toteuttivat Napapiirin Omaishoitajat-yhdistyksen jäsenille kyselyn, jossa kartoitettiin omaishoitajien tilannetta, jaksamista ja palvelutarpeita.

Kyselyn tulos on hälyttävä.  Vastanneista omaishoitajista kaksi kolmesta koki olevansa uupunut tai ärtynyt joko melko usein tai lähes koko ajan.

Erityisen huolestuttavaa on se, että kolmannes omaishoitajista oli
iäkkäitä, yli 80-vuotiaita, ja he hoitivat iäkkäitä omaisiaan.

Kaikista vastanneista omaishoitajista puolet koki hoitovastuunsa joko raskaaksi tai erittäin raskaaksi.

Vastanneista 27:stä yli 80-vuotiaasta 26 koki hoitovastuunsa joko keskiraskaaksi, raskaaksi tai erittäin raskaaksi.

 

Vastaajia eri puolilta Lappia

Kysely toteutettiin kesällä 2021. Kyselyyn vastasi 84 omaishoitajaa, joista Rovaniemeltä oli 51, Sodankylästä 14 ja muista kunnista (Salla, Kemijärvi ja Ranua) yhteensä 7  vastaajaa.

Kolmetoista vastaajaa ei ilmoittanut kotikuntaansa.

Napapiirin Omaishoitajat ry:n jäsenistä omaishoitajana toimii 184 henkilöä, joten kyselyyn
vastasi lähes puolet jäsenistä.

Vastaajista neljännes koki, ettei ole saanut riittävästi tietoa omaishoitajana toimimisesta ja palveluista.

Vain kolmannes oli käynyt lakisääteisessä omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksessa. Suurin osa ei ollut sellaisesta koskaan kuullutkaan.

Laki omaishoitajien tuesta kuitenkin edellyttää, että kunnan on sellaisia tarvittaessa järjestettävä.

Usein kuntien ammattihenkilötkään eivät ole tienneet terveystarkastuksista eivätkä ole sellaisiin
osanneet ohjata.

Yhdistysten mukaan hyvinvointi- ja terveystarkastuksia järjestetään eri kunnissa eri tavoin ja niiden sisällöissä on suuria eroja.

Jäsenet ovat pohtineet, että terveystarkastuksessa ei ehkä uskalleta kysyä omaishoitajan jaksamisesta mitään, koska ei ole mihin ohjata, jos jaksamattomuus tulee esille.

Toisaalta on käynyt ilmi, etteivät omaishoitajat halua välttämättä kertoa jaksamisen vaikeuksista,
koska on pelkoa siitä, että hoidettava omainen joutuu laitoshoitoon

Omaishoitajista monet eivät olleet käyttäneet omaishoitajien vapaapäiviä. Yleisimmät syytä olivat hoidettavan haluttomuus lähteä kotoa ja sopivan sijaishoitopaikan puute.

Hoivan lisäksi myös muu arki kuormittaa

Avoimissa vastauksissa nousi esiin omaishoitajan roolin moninaisuus ja laajuus. Omaishoitajan työ ei ole pelkästään hoivatyötä, vaan hän joutuu kantamaan koko vastuun perheen, kodin, usein omakotitalon ja auton tarpeista, kun puoliso sairastuu.

Hoivatyön kuormitus ja sitovuus uuvuttavat ja siinä on samalla huolehdittava normaalit kodin toimet kuten siivous, lumityöt, ruoan laitto, auton huolto, pyykkäys, asioinnit ja lisäksi pidettävä huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.

Omaishoitaja kokee saavansa eniten tukea lähipiiristään, perheestään ja ystävistään. Myös omaishoitajan vapaat koettiin tärkeiksi. Toisaalta suuri joukko, yli puolet vastaajista ilmoitti, ettei pysty käyttämään vapaita.

Lapissa omaishoitajalle järjestettävät palvelut keskittyvät kuntakeskuksiin ja osa vastaajista koki, että pitkä matka oli esteenä palveluiden käyttämiselle.

Samankaltaisia tuloksia on saatu valtakunnallisissa omaishoitajien kyselyissä. Yleisimpiä syitä vapaiden
käyttämättömyyteen olivat hoidettavan vastentahtoisuus lähteä outoon paikkaan ja sijaishoitopaikkojen
puute.

 

Mitä kunta voisi tehdä?

Vastausten perusteella laadittiin kuuden kohdan suunnitelma ja suositukset, joilla omaishoitajan tilaa ja
jaksamista voitaisi tukea. Kyselyn perusteella esitämme:

Suunnitelma 1

Käynnistetään pilottihanke, jossa Lapin muistiyhdistys ry, Napapiirin omaishoitajat ry (ja mahdollisesti muut mukaan kutsuttavat järjestöt) laativat yhden lappilaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottavan kunnan kanssa yhteisen toimintasuunnitelman omaishoitajan palvelutarpeen tunnistamisen ja tukemisen toimintatavaksi.

Yhdistykset käynnistävät yhteistyöhön haluavan kunnan etsinnän välittömästi.

Tämä on pilottihanke ja valmistuttuaan toimintasuunnitelma esitellään Lapin hyvinvointialueen toimijoille.

Suunnitelma 2

Lapin Muistiyhdistys järjestää omaishoitajien lähipiirille (perhe, ystävät, naapurit) tarkoitetun hankkeen, jonka tarkoituksena on osaltaan tukea omaishoitajana toimimista. Rahoitushakemus on tehty ja päätöstä siitä odotetaan joulukuussa 2021.

Suunnitelma 3

Omaishoitajille ja muistisairaille tarkoitettua päivä- ja virkistystoimintaa lisätään kylätaloille ja muualle
kuntakeskusten ulkopuolelle.

Lapin Muistiyhdistys tekee parhaillaan selvitystä mahdollisuuksista järjestää päivätoimintaa liiketoimintaperiaatteella, selvitys valmistuu vuoden 2021 loppuun mennessä.

Suunnitelma 4

Lapin kunnille suositellaan, että aina omaishoitajasopimusta laadittaessa tehdään jo konkreettinen
suunnitelma omaishoitajan vapaiden pitämisestä ja virkistystoiminnasta. Tämä olisi systemaattisesti osa
omaishoitajan sopimusta.

Kunnissa tulee olla tieto ja valmiudet ohjata paikkakunnalla oleviin mahdollisuuksiin vapaiden pitämiseksi.

Omaishoitajien vapaiden toteuttamisen tapoja suositellaan laajentamaan siten, että myös kotiin tulevien sijaisten käyttö olisi enemmän mahdollista.

Virkistys- ja päivätoiminnan järjestäjinä huomioidaan järjestöjen toiminta ja heidän resurssinsa. Virkistystoiminta ja vapaiden järjestämisen suunnitelma tarkistetaan aina omaishoitajan sopimusta uusittaessa.

Suunnitelma 5

Lapin kunnille suositellaan kuljetustoiminnan lisäämistä (kotoa hakemista) erityisesti iäkkäiden
omaishoitajien perheille kun järjestetään päivä- ja virkistystoimintaa.

Suunnitelma 6

Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset tulee järjestää lain edellyttämällä tavalla joka kunnassa omaishoitajille vähintään kahden vuoden välein. Tarkastuksissa tulee huomioida omaishoitajan jaksaminen ja tarpeet jaksamisen tukemiseksi.

Tarkastusten toteutumista seurataan yhdistysten toimesta tehtävän ja julkaistavan barometrin yhteydessä kahden vuoden välein.

 

12.7.2021

Kuka vastaa muistisairaiden palveluista hyvinvointialueella?

Pohjois-Suomessa toimivat vammais-, potilas- ja omaisjärjestöt ovat huolissaan Lapin sote-valmistelusta. Yhteisessä kannanotossaa järjestöt peräänkuuluttavat muun muassa muistisairaiden yksilöllisten tarpeiden ottamista huomioon palvelujen järjestämisessä.

Toimet vammaispalvelujen ja muiden sote-palveluiden yhteensovittamiseksi sekä osallistamisen kysymykset ovat laajuudessaan monipolvisia ja ajallisesti vaativia. Siksi järjestöjen osallistaminen tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin.

– On herännyt huolta siitä, kuinka vaikeavammaisten ja pitkäaikaissairaiden palvelut tullaan järjestämään ja kuka ottaa vastuun palveluiden yhteensovittamisesta Lapin hyvinvointialueella, pohtii Invalidiliiton järjestöasiantuntija Liisa Pitzén.

Järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2023

Sote-uudistus on Suomen historiassa mittava kokonaisuus, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille.

Siirto tapahtuuu 1.1.2023.

Hyvinvointialueet vastaavat tulevaisuudessa myös vammaispalveluiden järjestämisestä.

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten palveluohjauksessa ja palvelutarpeen arvioinnissa tarvitaan vahvaa osaamista ja ammattitaitoa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden erityistarpeiden tunnistamiseksi.

Invalidiliitto, Muistiliitto, Epilepsialiitto, Lihastautiliitto, Näkövammaisten liitto, Parkinsonliitto ja Omaishoitajaliitto ovat esittäneet Lapin sote-uudistuksen valmistelijoille huolensa Lapin alueen vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palveluiden järjestämisestä.

Yhdenvertaisuutta ja osallisuutta?

Hallituksen esityksessä sote-laeiksi ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa otettiin yksityiskohtaisesti kantaa vammaisia ihmisiä koskeviin palveluihin ja niiden järjestämisen tapoihin.

Sopimusosapuolet velvoitetaan neuvotteluihin vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistamaan heidät esimerkiksi heitä edustavien järjestöjen kautta.

Uusi vammaispalvelulaki astunee voimaan samaan aikaan sote-lakien kanssa. Laissa korostuvat mm. riittävät ja laadultaan hyvät palvelut, yhdenvertaisuus, osallisuus ja osallistuminen sekä itsemääräämisoikeus. Perustuslakivaliokunta painottaa myös palvelujen esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Sote-uudistus Lapissa 

Lapissa sote-keskus -hankkeen tavoitteena on käydä laajasti läpi perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja toimintaa. Pyrkimyksenä on lisäksi kehittää Lapin olosuhteissa toimivia ratkaisuja palveluiden saatavuuden ja jatkuvuuden parantamiseksi.

Kehittämisen keskiössä ja kohderyhminä ovat sote-keskuksen kehittäminen, lapset, nuoret ja perheet, saamenkieliset ja kulttuurinmukaiset palvelut sekä ikäihmisten palvelut.

Sote-rakenneuudistus -hankkeen aikana tavoitteena on valmistautua hyvinvointialueen muodostamiseen sekä lisäksi toimintatapojen ja -prosessien uudistaminen ja yhtenäistäminen digitaalisten välineiden avulla.

– Tärkeää olisi nostaa myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten palvelut uudistuksessa esiin vahvemmin. Vammais-, potilas- ja omaisjärjestöjen työntekijöillä ja paikallisten yhdistysten vapaaehtoisilla edustajilla on osaamista ja ruohonjuuritason tuntemusta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten arjesta, palveluiden tarpeesta sekä halu tehdä niiden suhteen yhteistyötä, Pitzén huomauttaa.

 

2.7.2021

Loman kynnyksellä 

Näin loman aloituksen siintäessä muutaman työtunnin päässä on hyvä pysähtyä vilkaisemaan menneeseen puoleen vuoteen sekä kurkistamaan alkavaan syksyyn.

Mennyt puoli vuotta on sisältänyt hienoja kohtaamisia, oppimisen iloa ja nauruhermojen kutkuttelua, mutta myös pettymyksiä ja stressiäkin. 

Viimeisin urastus oli yhdistyksen Rovaniemen toimipisteen muutto keskikaupungille, jonne saimme loistavat, avarat tilat laajentuvalle toiminnallemme.  

Monella meistä on kokemus stressistä, sillä se on luonnollinen osa elämäämme. Stressi ei ole aina haitallista vaan se voi olla myönteistä tai kielteistä, riippuen siitä, onko se tilapäistä vai jatkuvaa. 

Stressin määritelmiä on monenlaisia, mutta se kuvataan usein häiriötilaksi, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon paineita ja vaatimuksia, että hänen voimavaransa ylittyvät. 

Pitkittyessään stressi on monella tavalla haitallista, sillä se voi kuormittaa sekä kehoa että mieltä, altistaa useille sairauksille ja heikentää elämänlaatua. 

Paras mittari stressille on oma kokemus stressitasosta, sillä sietokyky on aina yksilöllistä. On tärkeää oppia tunnistamaan omat oireet sekä löytämään keinoja niiden hallintaan. 

Netti on täynnä erilaisia stressitestejä, ja niitä voi hyödyntää oman stressitason arvioinnin tueksi.

Minäkin tein muutaman testin ja vaikkei taso näyttänyt mitenkään hälyttävältä, tuli useammassa suositukseksi kiinnittää huomiota riittävään palautumiseen ja lepoon. 

Lomasuunnitelmiini kuuluukin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kuitenkin ilman suorittamista.

Aion jämähtää rannoille vesimaisemien äärelle ja nauttia ympäröivästä luonnosta. Nauttia sen äänistä, tuoksuista ja auringon lämmöstä. Aion nuuhkia sateen jälkeistä ilmaa ja uppoutua mustikkametsään vitamiiniherkkujen äärelle. Unohtaa ajankulun ja lumoutua sekä vaalia tärkeitä ihmissuhteita. 

Marko Leppänen kirjoittaa artikkelissaan ”Luonnon lumous vapauttaa aivot” luonnon elvyttävästä lumoamisesta. 

Voit lukea Marko Leppäsen artikkelin tästä.

Kuvituskuva. Kesäinen metsä.

Lumoutuminen on rentoa valppautta

Ympäristöpsykologiassa lumoutuminen määritellään yrityksettömäksi keskittymisen tilaksi.  Se on rentoa valppautta, jollainen syntyy spontaanisti havainnoidessamme luonnonilmiöitä.

Luonto siis palauttaa henkisestä uupumuksesta ja luo otollisen tilan aivojen niin kutsutun lepotilaverkoston aktivoitumiselle.

Tämä puolestaan mahdollistaa uusien oivallusten syntymistä.

Lisätiedon lähteitä kaipaaville vinkkaisin Tampereen yliopistossa ympäristöpsykologiasta tohtoriksi väitelleen Tytti Pasanen mielenkiintoista väitöstutkimusta.

Voit lukea Tytti Pasasen tutkimuksesta tästä.

Luonnossa oleminen ja liikkuminen on tutkimusten mukaan rentouttavaa. 

Jo parikymmentä minuuttia metsässä saa verenpaineen laskemaan.

Myös stressihormonin eritys vähenee ja metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.  Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.  

Syksyn sitten ajallaan koittaessa ja töiden käynnistyessä pyrin jättämään kalenteriin riittävästi aikaa myös mieluisalle vapaa-ajalle ja harrastuksille.

Iän karttuessa oma itsetuntemus on kehittynyt ja suorittamisen tavoittelu höllentynyt. 

Ja vaikka nyt loma koittaa, odotan kuitenkin innolla, mitä syksy tuo työrintamalla tullessaan.

On hienoa tietää saavansa jatkaa merkityksellistä työtä osaavan ja innostuvan huipputiimin kanssa.  

Seuraavien viikkojen aikana löydät minut kuitenkin metsästä. 

Annika 

Annikan Aivovinkit-blogi on osa Lapin Muisti Kuntoon hanketta.

 

 

 

 

 

 

 

18.4.2021

Värkkää väriä lautaselle

Värkkää väriä lautaselle on Annikan Aivovinkkien aiheena.

Suomalaisten aivoterveyttä haastavat tänä päivänä muun muassa runsas suolan, sokerin ja kovan rasvan käyttö sekä vähäinen kuidun saanti. Aivoissamme on 600 kilometriä pieniä verisuonia, joita tulisi vaalia mahdollisimman hyvillä rakennus- ja polttoaineilla.

Energiankulutuksesta aivomme lohkaisevat viidenneksen.

Ei ole siis aivan yhdentekevää, mitä polttoainetta energiaksemme tankkaamme. Siksi kannattaa värkätä väriä lautaselle.

Värikkäissä kasviksissa on härskiintymistä estäviä aineita eli antioksidantteja.

Väriä lautaselle saat myös hedelmistä ja marjoista.

Lisäksi lautaselle kannattaa valita monipuolisesti pehmeän rasvan lähteitä kuten kasviöljyä, kalaa ja pähkinöitä sekä täysjyväviljatuotteita.

Suoliston ja sen mikrobien terveysvaikutukset ovat meille vasta avautumassa. Kun haluamme ruokkia hyvin suolistomme mikrobeja, kannattaa meidän käyttää runsaasti kuitua sisältäviä ruoka-aineita, erityisesti täysjyväviljatuotteita.

Jos ruokavaliosta saat riittävästi kuitua, saat myös monia muita asioita riittävästi.

Omat valintani alkoivat hyvin…

Lueskelin Aivoliiton monipuolisia ruokaan liittyviä nettisivuja. Sama teema on esillä myös Sydänliiton sivuilla, sillä valtakunnallinen sydänviikko alkaa sunnuntaina 18.4.

Päätin, että seuraan päivän ajan tarkkaan, minkälaisia valintoja teen omalle lautaselleni. Kirjasin kohtalaisen tarkasti, mitä ja minkäväristä ruokaa söin.

Määriä en punninnut, vaan arvio perustui kappalemääriin tai silmämääräiseen arvioon.

Tässä lyhyt listaus päivän ruokailuista ja huomioista.

Aamupala seitsemän aikaan aamulla koostui kaura-kuitu puurosta (ilman suolaa), jossa oli kourallinen mustikoita ja kasvimargariini-silmä sekä kahdesta ruisleivästä, joissa päällä samaa margariinia kuin puurossa, siivu 5%:sta juustoa sekä tomaattia. Juomana lasillinen vettä.

Olin tyytyväinen itseeni, hyvin lähti liikkeelle.

Töissä oli kohtalaisen työntäyteinen aamupäivä ja lounaalle meno venyi yli puoleen päivään. Lounaalle suunnitellut eväät olivat jääneet kotiin jääkaappiin, joten täytyi tyytyä työpöydän laatikosta löytyvään ”hätävaraan”.

Lounas koostui värittömistä nuudeleista ja maustekastikkeella höystetystä tonnikalapurkillisesta. Juomaksi lasillinen vettä.

Tästä oli väri-ilottelu kaukana ja kasvikset sekä vihannekset loistivat poissaolollaan.

Lounaasta ei ollut mennyt kahta tuntiakaan, kun huomasin kaivelevani työpöytäni laatikkoa ja etsiväni jotain hyvää. ”Makean hammasta” kolotti.

Oli tyytyminen kauraiseen, tumma suklaan makuiseen välipalakeksiin ja appelsiiniin. Nautiskelin ne inkivääriteellä höystettynä.

Puoli viiden jälkeen tullessani kotiin oli melkoinen nälkä. Oli mietittävä, mikä ruoka valmistuu mahdollisimman pikaisesti. Kauraspagetti ja tomaattimurskalla maustettu jauhelihakastike kelpasivat muillekin.

Missä olivat jälleen ne monipuoliset värit?

Hedelmät ovat terveellisiä.

Iltapalalla päätin petrata.

Kokosin lautaselleni rasvatonta, maustamatonta jogurttia, johon päälle marjoja, banaania ja pähkinöitä. Täysjyväleipien päälle latasin ison kerroksen salaatinlehtisekoitusta.

Lisäksi popsin pienen rasiallisen pieniä luumutomaatteja. Juomana mukillinen rooibos -teetä.

Mielestäni onnistuin ainakin värien lisäämisessä.

Yhteenvetona tästä päivän tarkkailusta voisin sanoa, että ruokarytmillä on ainakin itselleni suuri merkitys.

Jos jätän ruokailujen välit liian pitkiksi, tulen helposti valinneeksi ”höttöä” lautaselle ja annoskoot kasvavat liian isoiksi nälän kurniessa.

Vihannesten ja kasvisten lisääminen on tarpeen. Olen tutustunut aiemmin tohtori ja bakteriologian dosentti Satu Pekkalan blogikirjoituksiin, ja kyllä kuitujenkin lisääminen omaan ruokavaliooni olisi perusteltua.

Satu Pekkalan kirjoituksia voit lukea tästä.

Värikäs hedelmäsalaatti.

Suolan käytön suhteen olen kohtalaisen tyytyväinen, varsinkin kun vertaan sitä aikaisempaan käyttööni. Antaisin itselleni tämän perusteella arvosanan tyydyttävä.

Hyvällä tiellä ollaan, mutta petrattavaa löytyy.

”Aivoterveyden kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet vain harvoin. Tärkeitä ovat ne asiat, joita teet usein, lähes joka päivä.”

Aivoliitolla on hyviä ruokaan liittyviä vinkkejä. Voit lukea niitä tästä.

Sydänviikolla terveellinen ruokavalio on esillä myös Sydänliiton sivuilla.

Terveisin,

Annika

Annika Väihkönen kasvokuva.

Annikan Aivovinkit-blogi on osa Lapin Muisti Kuntoon-hanketta ja aivoterveyden edistämistä Lapissa.

 

15.3.2021

Elintavoilla on merkitystä

”Huonot elintavat vievät hautaan” otsikoitiin maakuntalehti Lapin Kansassa (9.2.). Korkea verenpaine, ylipaino, diabetes ja tupakointi ovat Lapin korkeiden sepelvaltimotautilukujen ja niihin liittyvien ennenaikaisten, muuta maata korkeampien kuolleisuuslukujen taustalla.

Ikärakenteen lisäksi selittävinä tekijöinä olivat jutussa lappilaisten elintavat sekä perimä.

Tiia Ngandu ja Miia Kivipelto nostivat artikkelissaan samoja riskitekijöitä myös Alzheimerin taudin taustalta. On arvioitu, että ainakin kolmannes Alzheimerin taudista liittyisi muokattavissa oleviin tekijöihin.

Tämä tarkoittaisi sitä, että tautia voisi ehkäistä ja sairastumista viivästyttää.

Lue riskitekijöistä lisää tästä linkistä.

Verenpaine, lihavuus…

Useat seurantatutkimukset ovat osoittaneet erityisesti keski-iän kohonneen kolesterolitason ja verenpaineen sekä lihavuuden altistavan myöhemmällä iällä muistisairauksille.

Aivoterveellisten elintapojen vaalimisella ja riskitekijöiden hyvällä hoidolla voitaisiin tutkimusten mukaan tehokkaasti ylläpitää muisti- ja ajattelutoimintoja, hyvää elämisen laatua sekä toimintakykyä.

Elintavoilla on siis merkitystä.

Voit lukea lisää tutkimustuloksista tästä.

Valinnat ovat usein yksinkertaisia.

Teepäs riskitesti!

Tunnistatko sinä omat riskisi? Tiedätkö oman verenpaineesi tai kolesteroliarvosi? Nukutko hyvin ja liikutko riittävästi?

Tunnistamisessa voit hyödyntää esimerkiksi riskitestiä, joka löytyy muistisairauksien Käypä hoito -suosituksesta.

Riskien tunnistaminen ja niiden peilaaminen omiin arvoihin ovat ensiaskeleita terveellisempien elintapojen muutoksessa.

Riskitestin voit tehdä tästä.

 

 

 

Ajattele aivojasi, mieti muistiasi

Viikolla 11 vietetään Aivoviikkoa. Teemana on tänä vuonna Ajattele aivojasi, mieti muistiasi.

Aivoviikolla eri toimijat järjestävät mielenkiintoisia tilaisuuksia ja luentoja.

Jos kaipaat alkusysäystä tai vahvistusta arjen valinnoillesi, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Jyväskylän yliopiston antiin, liittymään to 18.3. klo 18 alkavaan Neurologisten vammaisjärjestöjen toteuttamaan Läheisyys, kosketus ja empatia – miten aivot toimivat -webinaariin sekä osallistumaan Lapin Muistiyhdistyksen tapahtumiin.

Voit lukea Lapin Muistiyhdistyksen viikko-ohjelman tästä.

Jyväskylän yliopiston tarjonnasta voit lukea tästä.

Läheisyys, kosketus, empatia. Pääset mukaan tästä.

Annika Väihkönen kasvokuva.

Terveisin,

Annika

2.3.2021

Kuka on maskin takana?

Muistisairaan ihmisen inhimillinen kohtaaminen maskeilla ja etäisyyksin vaatii uudenlaista viestintää. Kun kasvot on peitetty, vuorovaikutukseen tarvitaan uusia kehonosia. Muistisairaan ihmisen hoidossa ja kohtaamisissa korostuu nyt ennen kokemattomalla tavalla turvallisuudentunteen ylläpitäminen ja toivon kannattelu: välittäminen ei lopu, vaikka välimatka kasvaisi.

Masked Singer Suomi -ohjelma pyörii tv:ssä. Katsojia kiehtoo arvuutella kisaajien todellista henkilöllisyyttä. Joskus pelkkä äänikin voi paljastaa, kuka on kyseessä. Veikkauksia satelee Twitteriä myöden. Kuka on maskin takana?

Samaa on arvuuteltu kuluneina kuukausina hoitotyössäkin.

Kun hoitaja piiloutuu maskin taakse, turvallisuuden tunteen ja luottamuksen rakentumiselle on etsittävä uusia rakennusaineita.

Varsinkin muistisairaiden hoidossa maskit ovat tuoneet eteen odottamattomia vuorovaikutustilanteita, joista selviytymiseen on tarvittu luovuutta, uusia tapoja toimia ja syvää, kokonaisvaltaista inhimillisyyttä.

Rosvo vai poliisi?

Erilaisten suojainten käytöstä tuli hoitotyön arjessa uusi normaali COVID-pandemian myötä. Hämmentävän vähän olen kuitenkin huomannut kiinnitettävän huomiota siihen, miten maski tai visiiri muuttaa vuorovaikutustilanteita muistisairaiden ihmisten kanssa.

Muistisairaus vaikuttaa monella tavalla ihmisen kykyyn toimia tässä uudessa todellisuudessa, joka näyttäytyy toisinaan terveillekin kuin jonkinlaisena b-luokan tieteiselokuvana.

Muistisairaat ihmiset kysyvät usein: “Miksi sinun pitää käyttää tuota naamaria? Ota se pois!”

Myös maskin käyttäminen vaikeutuu muistisairauden vuoksi, vaikka sille olisikin tarvetta. Usein näkee muistisairaan ihmisen koskevan maskiin tai visiiriin. Muistisairas ihminen hypistelee ja rapsuttaa maskia, jos se tuntuu epämukavalta tai maskin alta kutittaa.

Ja kuten me kaikki kokemuksesta tiedämme, sellaista tapahtuu aika usein.

Muistisairaat ihmiset reagoivat herkästi ympäristön ärsykkeisiin, heillä kontrollin vaatimat tiedonkäsittelyyn liittyvät aivojen rakenteet ovat vaurioituneet, ja siksi kasvosuojuksen käyttö ei useinkaan toteudu aivan tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kun muistisairaus etenee, vaikeutuu kyky palauttaa mieleen aiemmin keskusteltuja asioita ja kyky muistaa pitkiä ohjeita. Keskittyminen herpaantuu herkästi ja liike alkaa korvata puhetta.

Muistisairaus vaikuttaa monella tapaa ihmisen kykyyn tehdä tulkintoja ympäristöstään. Aivojen kyky tunnistaa aistinelimistä tulevaa tietoa vaikeutuu. Esineitä pinnoilta voi olla vaikea hahmottaa, tutut kasvot häipyvät mielestä, äänien suuntaa on vaikea tunnistaa.

Muistisairaalla ihmisellä voi esiintyä myös harhaisuutta kuten näköharhoja ja niiden ilmaantuvuus kasvaa hämärässä. Lisäksi vielä mennyt todellisuus ja tapahtumat pyrkivät tulemaan mieleen päällimmäiseksi. Moni muistisairas asiakas on kieltäytynyt päästämästä maskiin pukeutunutta kotihoidon työntekijää kotiinsa.

“En päästä sinua sisään. Olet rosvo!”

Seuraavalla kerralla hoitaja on ehkä sonnustautuneena visiiriin, ja tulija vaikuttaakin muistisairaan asiakkaan silmissä poliisilta. Eräs hoitaja totesikin kokemuksen syvällä rintaäänellä:

”Näytän aina kohdatessa ensin koko kasvoni muistisairaalle ihmiselle”.

Muistisairaan ihmisen kokemus rosvoista tai poliiseista maskillisten hoitajien sijaan liittyy turvallisuuden tunteen horjumiseen.

Perusluottamus toisiin ihmisiin, avun saamiseen, rakentuu jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Tällöin ihmiselle syntynyt kiintymyssuhdemalli vaikuttaa turvallisuuden kokemiseen myös vakavan sairauden kohdatessa.

Vahva lapsuudessa syntynyt perusturva auttaa meitä koko elämän luottamaan toisiin ihmisiin ja siihen, että minulle seuraa hyvää.

Aina perusturvallisuus ei kuitenkaan ole rakentunut elämän aikana parhaalla mahdollisella tavalla, ja muistisairaus järkyttää aina elämän perustuksia ja turvallisuuden tunnetta hyvin perustavalla tavalla.

Turvallisuuden tunteen vahvistaminen onkin tärkeä osa hyvää muistihoitotyötä ja korostuu nyt ennen kokemattomalla tavalla.

Kun hymy on piilotettu

Muistisairas ihminen on kuin aalloilla keikkuva kaarnalaiva, joka tarvitsee myötätuulen pehmeää tukea purjehtiakseen eteenpäin. Sairauden edetessä oma identiteetti haurastuu ja muistisairas ihminen tarvitsee toiselta ihmiseltä kaikkinaista vahvistamista.

Kyky olla vuorovaikutuksessa säröilee: on yhä vaikeampaa tunnistaa omia tunteitaan, tuntemuksiaan ja tarpeitaan, pukea niitä sanoiksi sekä ilmaista niitä.

Muistisairaan henkilön kanssa vuorovaikutus on peilausta – muistisairas näkee itsensä siinä, miten hoitaja häneen suhtautuu. Toisen ihmisen kasvot, eleet ja ilmeet ovat peili, jonka kautta muistisairas voi tehdä sisäistä maailmaansa ymmärrettäväksi, saada turvaa ja tukea ja löytää merkityksiä pirstaloituvasta todellisuudestaan.

Silloinkin, kun sanat, muistot ja merkitykset katoavat, jokin meissä ymmärtää hymyilevät kasvot ja arvostavan katseen.

Näiden kohtaamisten kautta voi tulla nähdyksi, saada vahvistuksen:  “minä olen yhä tässä omana tärkeänä itsenäni.”

Miten maskien tai visiirin kanssa voidaan välittää vuorovaikutustilanteissa arvostusta ja nähdyksi tulemisen kokemusta?

Kun hoitaja kurkottaa kohti muistisairaan ihmisen kokemusmaailmaa maskin takaa, se muistuttaa tilannetta, jossa vuorovaikutusta haastaa jonkin aistin puuttuminen tai heikkous.

Silloin viestejä on luettava uudella tavalla: sokea ihminen tulkitsee äänensävyjä, taukoja ja toisen ihmisen liikehdintää. Huonokuuloinen ihminen lukee huulilta ja yrittää tulkita viestiä asiayhteyksien kautta. Hän myös katsoo hoitajaa silmiin ja hakeakseen vahvistusta viestin tulkinnalle vuorovaikutustilanteissa.

Muistisairas ihminen ei näe hymyilevää suuta maskin takaa, mutta hän näkee silmät. Hän näkee sen, että häntä katsotaan silmiin. Monesti kohtaamisissa jää mieleen juuri katse, etenkin ensikohtaamisista katseen väri ja syvyys tulee lähelle.

Millainen katse meihin luotiin – pälyilevä ja nopea vai rauhallinen ja kiinnostunut? Hymyilivätkö silmät? Oliko katseessa hyväksyntää, rakkautta? Kuka on maskin takana?

Katseen avulla tulemme nähdyksi toisen silmissä. Katseen avulla voidaan sivuuttaa tai nähdä toinen ihminen arvokkaana yksilönä. Katseella voidaan koskettaa.

Muistisairaat ihmiset kokevat usein häpeää sairauden aiheuttamista muutoksista omassa käytöksessä ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Häpeä on tunne siitä, ettei tule hyväksytyksi omassa mielessään tai toisten silmissä. Hoitajan katseen kautta muistisairas ihminen voi kokea hyväksyntää ja arvostusta, vaikka kömmähdyksiä sattuukin.

Viesti koko keholla

Maskista huolimatta hoitaja voi rauhoittaa ja luoda turvaa kehon kielellä. Kiireettömät, rauhalliset liikkeet ja eleet viestivät, että syytä huolestumiseen ei ole.

Aito kiinnostus, eläytyminen ja keskittyminen välittyvät koko olemuksesta, vaikka se olisikin suojavaatteisiin verhottu.

Hoitaja voi olla selin, häärätä omiaan itseensä uppoutuneena – tai hän voi suunnata kehonsa muistisairasta ihmistä kohti ja välittää läheisyyden kokemista. Hän voi tehdä kehon liikkeillä ja asennoilla itsensä läsnä olevaksi ja toisen ihmisen nähdyksi ja kuulluksi.

Äänensävy voi olla hätäinen tai kiireinen, tai se voi olla tyynnyttävä ja luottamusta herättävä. Kun maskin takaa kuuluu iloinen, mukava jutustelu tai laulelu, maskikin ahdistaa vähemmän.

Tunnelmaa voi keventää mielimusiikin kuuntelu tai rintapieleen laitettu sydämenmuotoinen pinssi, joka kertoo maskimaakarin olevan hoitaja nimeltä se ja se, hyvien puolelta.

Muistisairaus vaikeuttaa ihmisen kykyä tuottaa sanoja ja tarinoita sekä osallistua nopeasti eteneviin vuorovaikutustilanteisiin.

Kun kasvoilla on maski, oman puheenvuoron jälkeen on maltettava pitää riittävä tauko. Sanat voi ääntää tavallista selkeämmin, mutta lämpimällä sävyllä.

Turhaa informaatiotulvaa kannattaa välttää ja suosia yksinkertaisia kysymyksiä ja ohjeita, jotka esitetään yksi kerrallaan.

Maskit ja etäisyys pakottavat meitä tarkastelemaan vuorovaikutuksen olemusta. Tiedetään, että länsimaalaisille ihmisille on tärkeää tarkkailla vuorovaikutustilanteissa sekä suuta että silmiä.

Kun vuorovaikutus on rikki, viesti ei ehkä mene muistisairaalle ihmiselle saakka vain silmien kautta, vaikka hymyilisitkin maskin takana. Kun viestintävälineeksi otetaan koko keho, voidaan välittää toivoa maskista huolimatta.

Ja juuri toivo on se mitä tarvitsemme tässä käsittämättömän vaikeassa tilanteessa, jossa tulevaisuutta värittää epätietoisuus. Toivo on voimaa, valoa johon luotamme pimeässä.

Toivon avulla voimme sietää nykyhetken vaikeita asioita ja uskoa parempaan tulevaan.

Ihmisillä on syvä kaipuu toistensa yhteyteen. Riittävä kokemus yhteenkuuluvuudesta ja merkityksellisyydestä voi syntyä etäisyydestä huolimatta, videopuhelun välityksellä tai ikkunan läpi.

Yhteyttä välillämme voi vaalia myös maski tai visiiri kasvoilla: vaikka sinä et voikaan nähdä minua kokonaan, minä näen sinut.

Tämä hassu naamari on tosiaan vähän ankea, mutta kun olemme tässä yhdessä, pärjäämme kyllä.

Me kaikki tarvitsemme inhimillisiä kohtaamisia. Ne vahvistavat minuutta.

Kirjoittajat:

Heidi Valtatie, sh, TtM, gerontologisen hoitotyön lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu
Nina Sarell, sh, TtK, terveystieteen maisteriopiskelija, Tampereen yliopisto

Kirjoitus on julkaistu Muistiliiton nettisivuilla 17.2.2021.

Voit lukea blogikirjoituksen myös tästä linkistä.

11.2.2021

Voivatko elämäntapamuutokset onnistua?

Meistä varmasti moni on elämänsä aikana suunnitellut, aikonut ja luvannut aloittaa elintapoihin liittyviä muutoksia. Tammikuu on ollut lupausten täytäntöönpanojen aloittamisen kulta-aikaa.

Yksi aloittaa liikunnallisemman elämän, toinen jättää herkut pois ja kolmas kääntää korkin kiinni. Toisilla meistä muutoksista tulee pysyviä, mutta monella parin kolmen kuukauden jälkeen arki on palannut entisiin toimintapoihin.

Miksi toiset onnistuvat pysyvien muutosten tekemisessä toisia paremmin?

Asiantuntijoiden mukaan elintapojen ja terveyskäyttäytymisen muutos aikaansaadaan tietoisten ja tiedostamattomien prosessien kautta motivaatioon, taitoihin ja tilaisuuksiin liittyviin tekijöihin vaikuttamalla.

Ei ole olemassa valmista karttaa tai ohjekirjaa muutoksissa onnistumiselle, vaan suunta muutoksille löytyy itseä kuuntelemalla.

Motivaation voi virittää!

Muutosten tarpeellisuutta pohdittaessa meidän tulisi tarkastella omia arvojamme, mitä pidämme tärkeinä itsellemme. Niistä löydämme kenties motivaatiota oman hyvinvoinnin ja aivoterveyden vaalimiseen ja lisäämiseen.

Tietoisuus omista arvoistamme auttaa meitä myös laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Kenties polku pysyviin elintapamuutoksiin alkaa vastaamalla kysymyksiin:

Mitä arvostan elämässäni, minkälainen ihminen haluan olla, mikä minulle on tärkeää ja minkälaista elämää haluan elää. Mitä sinä vastaisit?

Helppoahan se on neuvoa…

Itse pidän hyviä yöunia arvokkaina. Arvokkaan niistä tekevät minulle hyvien unien ”seuraukset” eli koen jaksavani arjen touhuja paremmin, olen vireämpi ja (toivottavasti) miellyttävämpi äiti, vaimo, ystävä ja työkaveri. Lisäksi huomaan selkeämmin niitä pieniäkin hyvän hetkiä elämässä.

Henri luennoi meillekin

Henri Tuomilehto on hyvän unen lähettiläs, joka on viidentoista vuoden ajan tutkinut unta, unen vaikutuksia terveyteen ja erityisesti sitä, kuinka meistä jokainen voi parantaa nukkumistaan. 

Meillä Lapin Muistiyhdistyksessä on meneillään Lapin Muisti Kuntoon –hanke, jossa tavoitteena on innostaa lappilaisia huolehtimaan aivoterveydestään koko elämän ajan. 

Lapin Muisti Kuntoon -hankkeesta voit lukea tästä.

Kutsuimme Henri Tuomilehdon luennoimaan meille marraskuussa aiheesta Nukkumalla menestykseen. Hän sai jälleen kuulijan ymmärtämään, kuinka merkittäviä tekijöitä uni ja palautuminen ovat niin yksilölle kuin kansantaloudellekin. 

Riittävä uni on osa terveellisiä elintapoja, jotka edistävät aivoterveyttä ja muistia. 

Tuomilehto on johtanut muun muassa tutkimusta, jossa osoitettiin ensimmäisenä maailmassa terveellisten elämäntapojen hyödyllinen vaikutus uniapnean hoidossa. Tutkimus on muuttanut jopa kansainvälisiä hoitosuosituksia uniapnean hoidossa.

Henri Tuomilehdon vinkit hyvästä unesta ovat olleet minullekin todella tärkeitä.

Kohta tulee vuosi täyteen tätä unen arvostamisen muutosta ja luotan vahvasti, että tämä muutos on pysyvä.

Joko sinä olisit valmis elämäntapamuutokselle? Latu on jo valmiina.

Terveisin,

Annika

Annika Väihkönen kasvokuva.

27.1.2021

Kuntien palvelut muistisairaan tueksi eivät ole riittäviä

Muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa ja sairastuneista yhä useampi asuu kotona. Kotona asumisen mahdollistavat erilaiset palvelut, jotka auttavat selviämään arjessa.

Uuden Muistibarometrin mukaan kaikki kuntien palvelut eivät kuitenkaan vielä ole tarpeeksi hyvällä tasolla.

– Omatoimisuuden tukeminen ja kevyemmän tuen tarjoaminen sairauden alussa ja keskivaiheessa pitää sairastuneen toimintakykyä yllä, mikä siirtää raskaampien palveluiden piiriin siirtymistä, kertoo Muistiliiton asiantuntija Satu Tommola.

Muistisairaiden ihmisten palveluiden tilaa valtakunnallisesti kartoitettiin juuri julkaistussa Muistibarometrissa.

Kysely lähetettiin Manner-Suomen kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoiminta-alueiden ikääntyneiden palveluista vastaaville tahoille.

Vastausprosentti oli 79 ja kuntakattavuus 82,7 prosenttia.

Edellinen barometri julkaistiin viisi vuotta sitten.

Kotona asumisen mahdollistavat erilaiset kotiin tuotavat palvelut. Niiden tulee vastata muistisairaan ja hänen omaistensa tarpeisiin, jotta niistä on hyötyä. Kuntien on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää tukea kotona asumista palveluilla.

– Monien tukimuotojen osalta viidessä vuodessa on tapahtunut hyppäyksiä parempaan, mutta esimerkiksi yöhoito ja kotilomitus eli kotiin tuotava lomitusapu ovat jääneet jälkeen kehityksestä, sanoo Tommola.

– Omaishoitajan jaksamista tukee se, että hän voi välillä nukkua yönsä kunnolla ja pääsee käväisemään asioillaan tai voi joskus olla pidempäänkin pois, ilman, että muistisairas läheinen pitää viedä jonnekin muualle asumaan siksi aikaa.

Muistisairaus usein
omaishoidon syy

Muistisairaus on yleisin omaishoidon syy. Muistibarometrin mukaan muistisairaiden ihmisten omaishoitajien kuntoutuksen saatavuuden hyväksi tai jokseenkin hyväksi arvioivien määrässä on tapahtunut viidessä vuodessa 10 prosenttiyksikön lasku alaspäin, mikä on huolestuttavaa omaishoitajien jaksamisen kannalta.

Omaishoitajien jaksaminen on kotona asumisen kannalta välttämätöntä.

Kotona asumista tukevat myös esimerkiksi päivätoiminnan saatavuus ja laatu. Päivätoiminta, jossa huomioidaan muistisairaat ihmiset, tukee sekä yksin asuvia että muistiperheitä.

Päivätoiminta ylläpitää toimintakykyä monella tapaa, esimerkiksi vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on yksi sairauden etenemistä jarruttava tekijä. Päivätoiminnan avulla voidaan myös pitää yhteyttä yksin asuviin ihmisiin, jolloin vaikkapa kunnon heikkeneminen huomataan.

Noin puolet vastaajista piti muistisairaille suunnatun päivätoiminnan saatavuutta ja laatua hyvänä tai jokseenkin hyvänä.

Vuoden 2020 Muistibarometri tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa osana kansallista muistiohjelmaa (2012–2020).

8.1.2021

Kelan sopeutumisvalmennusta muistisairaille

Kela tarjoaa muistisairaille ja heidän läheisilleen sopeutumisvalmennuskursseja myös tänä vuonna. Sopeutumisvalmennus kohdennetaan henkilölle, joka on työelämässä, palaamassa työelämään, kuntoutustuella, opiskelee tai on poissa työelämästä.

Ryhmävalmennus on suunnattu alle ja yli 68-vuotiaille, jotka ovat saaneet asianmukaisen diagnoosin lievästä tai varhaisen vaiheen muistisairaudesta.

Näitä sairauksia ovat muun muassa Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappaleen -tauti, Parkinsonin taudin muistisairaus tai otsa/ohimolohkorappeumat.

Lisäksi terveydenhuollon on arvioitava kuntoutuksen tarve ja se, että muistisairas ja hänen läheisensä hyötyvät sopeutumisvalmennuksesta.

Muistitestin (MMSE) tulos on oltava vähintään 18 pistettä, mutta valinnassa otetaan huomioon muistisairaan kokonaistilanne.

Sopeutumisvalmennuksessa muistisairas ja hänen läheisensä saavat tukea ja tietoa sekä ohjeita arjesta selviytymiseen. Erityisen tärkeää on saada keskustella muiden vastaavassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Lue tästä, miten haet Kelan sopeutusmisvalmennukseen.

 

Go to Top