Ajankohtaista

Aloitamme kuntouttavan päivätoiminnan

Lapin Muistiyhdistys aloittaa muistisairauteen sairastuneille kuntouttavan päivätoiminnan syyskuussa. Onnimanniksi nimetty päivätoiminta korostaa muistisairaan oikeutta hyvään ja mielekkääseen arkeen.

Lapin Muistiyhdistyksen puheenjohtaja Leif Wilenius kertoo, että muistiyhdistys on suunnitellut päivätoimintaa jo pitkään, sillä Onnimannin kaltaiselle toiminnalle on selkeästi tarvetta.

Rovaniemellä on noin 900 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavaa asukasta.

– Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus kohtaamiseen ja hoivaan, joka perustuu empatiaan ja muistisairauksien ymmärtämiseen. Meillä on tähän erityistä ammattitaitoa, hän sanoo.

Päivätoiminnan palvelupäällikkönä on aloittanut kuntoutuksen erityisasiantuntija (YAMK) Marika Kulppi-Nurminen. Erityisryhmien kuntoutussuunnittelijana ja toimintaterapeuttina hän haluaa kehittää erityisesti muistiesteettömyyttä sekä kuvien käyttöä muistisairaan kanssa kommunikoinnissa ja toiminnanohjauksessa.

– Haluan edistää muistisairaiden osallisuutta. Minulla on paljon ideoita kuntouttavasta toiminnasta ja muistisairaan ja hänen lähi-ihmisten osallisuudesta toiminnan sisällön suunnitteluun.

Onnimannin päivätoiminta on tarkoitus toteuttaa aamu- ja iltapäiväryhmissä neljä tuntia kerrallaan. Toimintaan voivat osallistua myös työikäisenä eli alle 65-vuotiaana muistisairauteen sairastuneet.

– Osallistujien toimintakyvyn pitäisi olla sellainen, että he pystyvät toimimaan sanallisella ohjauksella tai pienellä avustuksella esimerkiksi ruokailussa, pukeutumisessa tai liikkumisessa, Marika Kulppi-Nurminen kertoo.

Päivätoiminta on maksullista.

Lapin Muistiyhdistys aloittaa Onnimannin toiminnan Nonna Groupin uudesta yhteisöasumistalossa Riistatiellä Lapinaukealla.

marika@lapinmuistiyhdistys.fi

p. 044 977 2898 (1.8. alkaen töissä jälleen)

 

|2022-07-01T10:43:02+03:0023.6.2022|

Kun unet jäävät vähäisiksi

Tiiäthän sen tunteen, kun unet ovat jääneet vähäisiksi yöllä…

Tällöin koko päivä menee tietyssä sumussa ja tuntuu, ettei ajatus kulje. Aamulla pittää juua kahviaki melkein pannullinen, että sen päivän saisi jotenkin alkamaan. Joskus ovat yöt olleet varsinkin sunnuntaista maanantaihin todella katkonaisia johtuen alkavasta työviikosta tai muuten vain koska on tiedossa taas maanantai.

Kuulostaako yhtään tutulta?

Jopa liikunnan harrastaminen väsyneenä voi olla todella vastenmielistä, eikä siitä ole hyötyä, kun koko keho väsynyt.

Itsellä väsyneenä esimerkiksi liikuntaryhmien ohjaaminen on joskus ollut haastavaa, kun on tuntunut, ettei jaksa kunnolla ja sitten unohtelee mikä liikesarja tulikaan kappaleessa seuraavaksi.

Aivoille on niin tärkeää saada kunnon lepoa ja rauhoittumista.

Nyt varttuneemmalla iällä olen huomannut, että jos ohjaan liikuntaryhmiä klo 19 jälkeen,  nukahtaminen sen jälkeen on ollut haasteellista. Adrenaliini virtaa myöhälle yöhön ennen kuin uni yllättää.

Vähäiset yöunet, jatkuva kiire ja stressi väsyttävät kehoa ja mieltä. On hyvä tunnistaa, oletko todellisuudessa vain nukkunut huonosti vai oletko uupunut esimerkiksi pitkään jatkuneen stressin myötä.

Kroonistunut stressi ja väsymystila heikentävät suorituskykyä olennaisesti sekä vaikuttavat immuunipuolustukseen. Saatat olla alipalautunut, jolloin esimerkiksi flunssakierre iskee, hermot voivat olla jatkuvasti kireällä tai mielialat vaihtelevat, sydämen lyöntitiheys kasvaa, vatsa oireilee.

Yleisenä vinkkinä voi sanoa, että mieti, oletko ylikuormittunut ja kuinka pitkään ylikuormitustila on jatkunut.

Tällöin voi olla viisasta keskittyä lajeihin, jotka palauttavat hermoston toimintaa eivätkä aiheuta keholle mittavia stressipiikkejä. On hyvä muistaa, että kovatempoinen tai raskas treeni on keholle aina stressitekijä.

Luonnossa liikkuminen voi alentaa stressitasoa, kun saat hengittää raikasta ilmaa ja kuunnella luonnon ääniä, tosin jotkut kuuntelevat musiikkia kuulokkeista, mutta sekin rauhoittaa mieltä, kun saa kuunnella meilimusiikkia. Kannattaa käydä siis ulkoilemassa päivän aikana, sen on todettu vaikuttavan positiivisesti unen saantiin ja laatuun.

Uni vaikuttaa elämänlaatuun.

Kävimme työkaverini kanssa esittelemässä muistiyhdistyksemme toimintaa ja jakamassa tietoa aivoterveydestä Pohjois-Lapissa. Siellä moni sanoi, että juo kahvia iltasin, eikä se vaikuta mitenkään yöuniin. Jopa herätessään keskellä yötä saattoi joku kiehauttaa kahvit ja jatkaa sitten unia.

Kahvin vaikutus nukahtamiseen on yksilöllistä ja sitä on tutkittu paljon.

Eräässä tutkimuksessa oli tutkittu nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä, miten kahvi heihin vaikuttaa ja eniten kahvi vaikutti nukahtamiseen keski-ikäisillä kuin nuorilla aikuisilla.

Voit lukea tutkimuksesta lisää tästä.

Aivoviikon teemana maaliskuussa oli ajattele aivojasi- mieti muistiasi. Kiersin täällä Tunturi-Lapin alueella pitämässä aivoterveystempauksia. Tapahtumissa tuli hyvää keskustelua nukkumisesta ja unen määrästä sekä siitä, minkälaisia vinkkejä voisi olla siihen, jos nukahtamisessa on ongelmia.

Unen tarve on yksilöllistä ja vaihtelee iän mukaan. Yöunen pituus on noin 6-9 tunnin välillä.

Juttelimme myös siitä, ottaako joku päiväunet, jos uni on jäänyt vähäiseksi yöllä. Moni kertoi ottavansa pienet unet noin 15 minuuttia.

Tutkimusten mukaan päiväunista on ainakin kaksi avainhyötyä: ne parantavat kognitiivista suorituskykyä ja parantavat henkistä ja fyysistä terveyttä.

Keskustelussa unista joku sai hyvin unen, kun kuunteli äänikirjoja tai radiota, katseli tv:tä, luki lehteä tai kirjaa.

Monesti voivat huolet tuntua yöllä suuremmilta kuin oikeasti ovatkaan. Tähän vinkkinä, että jos jokin asia painaa mieltä päivän aikana tai heräät keskellä yötä siihen, nämä huolet voi kirjoittaa ylös ennen nukkumaan menoa tai yöllä. Tämäkin voi auttaa nukahtamiseen, muttei kaikilla.

Kokeilepas näitä konsteja unettomuuden hoitoon.

Yhdistyksellemme logolla varustettu unimaski on herättänyt hilpeyttä ja moni on ollut tyytyväinen, kun on sen saanut, koska kokee, että varsinkin alkava kesäaika on niin valoisaa, että ei saa unta sen vuoksi. Tällöin juuri tällaiset unimaskit voivat tuoda helpotusta unen saantiin, tosin ei kaikille.

Yhdistyksemme unimaskeja oli jaossa aivoviikolla ja muissakin tapahtumissa, joissa olen ollut mukana aivoterveysasioiden tiimoilta.

Paras kommentti unimaskista oli, että ”jee sain uudet ripset”. Maskissa on kuva ripsistä.

Itse en pysty nukkumaan mikään maski päässä. Luulen, että olen tottunut tähän kesän valoisaan aikaan, kun olen asunut lapissa lapsesta saakka.

Tosin nyt kun ikää on tullut lisää, on nukkuminen ja unen tarve vähentynyt.

Maksimissaan nukun 8 tuntia, mutta saatan käydä hereillä muutaman kerran yöllä. Viimeiset 2 vuotta nukuin vain maksimissaan 3 tunnin yöunia, koska lonkkaani särki niin kovasti. Kun lonkkaani vaihdettiin tekonivel viime joulukuussa nukkuminen ja unen laatu paranivat merkittävästi.

Töissä käyminen kolmen tunnin unien jälkeen tuntui välillä todella raskaalta, kun työni vaati erityistä keskittymistä palvelutalon asiakkaiden hoidossa.

Ikuisesti olen kiitollinen siitä, että sain uuden varaosan oman jaksamisen vuoksi ja siksi, että olen liikunnallinen ihminen ja liikunta on ollut minulle aina elämäntapa.

Katriina

|2022-08-01T09:55:09+03:0029.7.2022|

Missä on Lapin paras hoivakoti?

Lapin Muistiyhdistys ja Napapiirin Omaishoitajat etsivät kilpailulla Lapin parasta hoivakotia. Yhdistysten tavoitteena on nostaa keskusteluun, minkälainen koti on hyvä asukkaiden, läheisten tai henkilökunnan mielestä.

Yhdistykset toivovat, että nykyiset ja tulevat palvelu- ja hoivakotien asukkaat voivat hyvin, saavat elää arjessaan oman näköistä elämää, osallistua ja tuntea itsensä yhä tärkeiksi sekä säilyttää itsemääräämisoikeutensa.

Kilpailussa haastetaan lappilaiset miettimään, minkälaisessa kodissa haluaisimme asua, kun ikäännymme. Yhdistykset kysyvätkin, minkälaista on hyvä hoiva, kuntoutus ja asuminen tai mitkä tekijät luovat hyvän hoivakodin. Hyvää hoivakotia voi arvioida monista eri näkökulmista:

  • miten henkilökunta kohtaa asukkaan tai läheiset, onko vuorovaikutus toimivaa?
  • onko hoivakodin arki aktiivisista ja mielekästä?
  • toteutuuko asukkaiden itsemääräämisoikeus?
  • otetaanko läheiset ja tukiverkostot mukaan hoivakodin arkeen?

Hyvän hoivakodin työyhteisössä myös henkilöstö voi hyvin, ja se heijastuu asukkaiden arkeen.

Lapin Muistiyhdistys ja Napapiirin Omaishoitajat haluavat antaa hyvän kiertää. Osallistu kilpailuun ja kerro, minkälaisia kokemuksia sinulla on lappilaisesta hyvästä hoivakodista asukkaana, omaisena, läheisenä, hoivakodin työntekijänä tai muuna sosiaali- ja terveysalan ammattilaisena.

Kilpailuun voi osallistua sähköisellä lomakkeella tai vaihtoehtoisesti kirjoittamalla kirjeen, jossa on perustelut hoivakodin palkitsemiselle. Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti eikä ilmoittajan nimeä julkaista ilman suostumusta.

Sähköinen lomake on tässä.

Kilpailu päättyy sunnuntaina 4.9. Yhdistykset palkitsevat hyvän hoivakodin Muistiviikolla 23.9.2022.

|2022-06-23T15:27:16+03:0013.6.2022|

Blogi: Haluaisin esittää runon

Muistikahvilatoiminta alkoi maaliskuussa Kemijärven Kulttuurikeskuksessa. Kahden viikon välein kohtaan lähes ne samat ikääntyneet, joilla on muistin pulmia tai jo todettu muistisairaus.

Uusia kasvoja (nyt jo ilman maskia) ja nimiä on yli kolmekymmentä, joista vasta osan yhdistän onnistuneesti oikein. Miehistä yhdellä on sama nimi kuin kuopuksellani ja yksi heistä on Sara Seppänen-fani, mutta muut menevät suloisen sekaisin.

Se onkin eräänlainen muistitesti minulle, miten palautan työmuistiini ihmisten nimet, joista osan olen tavannut ehkä kahdesti aiemmin: kuka on tänään Elli tai Marjatta.

Sitten yksi naisista sanoo, että haluaisi esittää runon isoäiti Mariasta, mutta ettei hän muista sen loppua.

Pitkän käytävän päässä
huoneessa numero satakaksitoista
asuu isoäiti Maria
– ja odottaa kirjettä ja kesää.

Jo toistakymmentä vuotta
on isoäiti Maria
– odottanut samassa huoneessa.

Hän odottaa, että muistiasiantuntijana tietäisin jo tämän perusteella, kenen kirjoittama runo on kyseessä ja miten se jatkuu. Joudun myöntämään, etten tiedä, vaikka minullakin on kymmeniä runokirjoja ja osaan monia runoja ulkoa.

Me kaikki unohdamme joskus. Voit lukea aiheesta lisää tästä linkistä.

Hetken kuluttua hän muistaa lisää:

Ja kesät tulevat ja menevät. Ja isoäiti Marian kaapin päällä
kasvaa kuvapostikorttien määrä
korttien,
jotka on lähetty Firenzestä, Floridasta, Sveitsistä, Espanjasta, Keniasta
ja Nuubiasta.

Tästä linkistä voit lukea lisää muistin toiminnasta.

Jostakin syystä mieleeni palautuu Pohjolan Sanomien kesätoimittajapesti 1980-luvun lopulta ja juttureissu Sodankylään Hannuksenkartanon esittelytilaisuuteen. Hannuksenkartanossa uudistettiin pölyttyneitä vanhustenhoidon toimintatapoja, ja se oli alkuvuosinaan kansainvälisestikin kiinnostava yksikkö. Vahvat naiset eli Sisko Kiuru ja Seija Ahonen (Hauhia) halusivat luoda vanhuksille kodin, jossa jokainen sai touhuta toimintakykynsä mukaisesti.

Silloin ei vielä puhuttu kuntouttavasta työotteesta.

Haluaisin esittää runon

Pohjolan Sanomat, Sodankylä ja tämä runo, josta nainen muistaa jälleen pätkän:

Kun tulee kesä
– tulemme käymään.
Kirjoitan joskus myöhemmin.

Mikä ihme näitä yhdistää? Kunnes muistan, että minullakin on tämä runo.

Muistan aluksi, että kirjoittaja on Sodankylästä ja muistan sukunimen Hyttinen. Sitten jostakin nousee etunimi Terttu ja hänen puolisonsa Oiva, joka oli merkittävä kuntapäättäjä vuosikymmenien ajan.

Ja Terttu Hyttinen oli Pohjolan Sanomien pitkäaikainen Sodankylän aluetoimittaja. Emme tosin ehtineet työskennellä yhtä aikaa maakuntalehdessä, sillä hän oli syntynyt 1917 (1917-2014) ja jo eläkkeellä, kun itse vasta opettelin tiedottamisen alkeita.

Lupaan hankkia naiselle runon lopun, mutta sitten hän taas muistaa:

Mutta isoäiti Maria
on oppinut odottamaan.
Neljä vuosikymmentä hän kantoi
vettä joesta karjalle ja ihmisille.
Ja odotti kaivon rakentamista.

Hän synnytti kaksitoista lasta
ja tunsi kipua vasta silloin,
kun lähetti lapsensa kouluun
ja maailmalle.
Kolmastoista lähtijä
oli oma aviomies
– vuodekumppani, jonka kuolema korjasi.
Mies, joka oli luvannut
kaivaa kaivon omalle maalle
heti kun talo saadaan valmiiksi.

Kaksitoista työntekijää yhteiskunnalle
synnytti isoäiti Maria
päästäkseen asumaan pitkän käytävän päähän
huoneeseen numero satakaksitoista.
Ja tullakseen unohdetuksi.
Ei kaksitoista kertaa vuodessa, vaan kaksitoista kertaa
vuoden jokaisena päivänä.

Ja sitten minäkin muistan runon koskettavan lopun:

Isoäiti Maria täytti kahdeksankymmentä vuotta
kaikessa hiljaisuudessa,
koska juhlien järjestämisestä
olisi tullut vaivaa niille, joilla on kiire.

Mutta kaikesta huolimatta
isoäiti Maria on onnellinen ja toiveikas ihminen.
Huoneensa yksinäisyydessä hän lukee kirjojen kirjaa
Pyhää Raamattua
ja ristii työn kovettamat sormensa
rukoukseen ja rukoilee kaikkien niiden puolesta, joita rakastaa.

Joka päivä hän suorittaa pienet askareensa.
Järjestelee kuvapostikortit. Ja pyyhkii huolellisesti tomut ylioppilaskuvista.
Ja muovikukat
unohdettujen ihmisten kukat
kukkivat maljakossa.

Säilömuistissa on tallella kaikkien runojen loput, mutta niiden palauttaminen työmuistiin ei aina onnistu. Muistikahvilan yhteydessä aivoreeneissä annamme aivoille erilaisia virikkeitä, härnäämme sieltä esille monia sellaisia asioita, joita luulimme jo unohtaneemme.

Kirjoittaja Maarit Simoska toimii Lapin Muistiyhdistyksen muistiasiantuntijana.

Kuva: Canvan kuvapankki.

|2022-05-03T09:22:54+03:003.5.2022|

Aivoterveyslähettilääksi?

Järjestämme koulutuksen la 7.5. klo 10-17 Muistituvalla (Ainonkatu 2, Rovaniemi).

Aivoterveys on tärkein pääomamme. Aivoterveys tarkoittaa aivojen hyvinvointia, ja siitä huolehtiminen on elinikäinen asia.

Aivoterveyslähettiläs on aivoterveyden edistämisestä kiinnostunut vapaaehtoinen. Aivoterveyslähettiläs jakaa tietoa, ohjeita ja vinkkejä aivoterveydestä.

Elintapoja muokkaamalla voimme ehkäistä merkittävästi myös muistisairauksia.

Ilmoittautumiset 2.5. mennessä.

annika@lapinmuistiyhdistys.fi tai p. 0400 741 279.

|2022-04-29T07:58:27+03:0029.4.2022|
Go to Top