oikeudet

Sain 1980-luvulla kahdelta vanhainkodin asukkaalta kirjeen, joka minulla on yhä tallessa. Siinä huonekaverukset kertoivat, minkälaista elämä vanhainkodissa oli. Ruokailut rytmittivät talon ohjelmaa, maiseman katselu ikkunasta oli keskeisintä ajanvietettä, ja silti huonekaverukset olivat tyytyväisiä. 

Ikämiehet toivoivat, että saisivat vanheta kauniisti. 

1980-luvulla ei vielä puhuttu muistisairauksista. 

Suomen perustuslaki on vahva laki, ja sen mukaan me olemme yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

Tämä laki koskee myös muistisairauteen sairastuneita, joita Lapissa on noin 10.000. Heistä suurin osa on ikääntyneitä, mutta joukossa on myös työikäisiä. 

Ovatko Lapin muistisairauteen sairastuneet ja heidän läheisensä yhdenvertaisia muiden hyvinvointialueen asiakkaiden kanssa? Saavatko he ne sosiaalipalvelut, joihin he ovat vuodenvaihteessa tarkentuneen lainsäädännön mukaan oikeutettuja? 

Tuore eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu on surullista luettavaa. Siinä hän ohjeistaa kaikkia hyvinvointialueita tutustumaan sosiaalialan lainsäädäntöön, perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.  

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että virheelliset ohjeistukset, päätöslomakkeet ja toimintakäytännöt on korjattava. 

Jos lakeja noudatettaisiin, se tarkoittaisi muun muassa sitä, että jokaisen muistisairaan palvelutarpeen arviointi ja siihen perustuva palvelusuunnitelma on laadittava kirjallisesti. Jokaisesta tukipalvelusta, kuten ateria- tai siivouspalvelusta on tehtävä kirjallinen päätös perusteluineen ja siihen on liitettävä valitusosoitus. 

Myös muistisairauteen sairastuneet ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslaki takaa heillekin oikeuden turvallisuuteen. Siksi sosiaalialan ammattilaisten pitäisi hallita sosiaalihuoltoon ja sen palveluihin liittyvä lainsäädäntö. 

Muistisairaudet ovat kansansairauksia, joihin ei toistaiseksi ole parantavaa lääkitystä. On erityisen tärkeää, että jokainen sairastunut saa diagnoosin mahdollisimman varhain ja tietoa sairaudestaan ja sen oireista. Tämä vaatii selkeitä hoito- ja palvelupolkuja myös Lapissa. 

Muistisairaalla ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi aikuisena ihmisenä ja tulla kuulluksi niin, että hänen tunteitaan ja mielipidettään arvostetaan. Hänen pitäisi saada elää turvallisessa ympäristössä merkityksellistä arkea ja ulkoilla säännöllisesti.  

Sairastuneellakin on oikeus hyvältä tuntuvaan kosketukseen ja läheisyyteen, kuten halauksiin ja kädestä pitämiseen. 

Hänellä on oikeus myös kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu empatiaan, lähimmäisenrakkauteen ja erityisesti muistisairauksien ymmärrykseen. 

Ehkä sitten saisimme vanheta kauniisti. 

Maarit Simoska

Muistiasiantuntija

Kirjoitus on julkaistu Lounais-Lappi-lehdessä 10.8.2023