muistisairaus

Mikä ihmeen aivopesuri?

Mikä on aivopesuri, ja miten sillä voitaisiin tulevaisuudessa hoitaa Alzheimerin tautia? Mikä on aivojen puhdistumisen merkitys Alzheimerin taudissa?

Millaisia ovat tulevaisuuden Alzheimer-hoidot? Katso tallenne Aivopesurista apu Alzheimerin tautiin – webinaarista 7.9.2023  ja kuulet Oulun yliopiston neurokuvantamisen professori Vesa Kiviniemen puheenvuoron Alzheimerin taudin tutkimuksesta.

Pääset katsomaan luennon tästä linkistä.

Aivosäätiön sivulla Vesa Kiviniemi vastaa aiheeseen liittyviin kysymyksiin näin:

1. Mitä tutkit ja miksi?

Aivot ovat kuin vedessä lilluva sieni, jonka sisään menee ja josta tulee ulos vettä veren ja selkäydinnesteen mukana. Tutkin ultranopealla magneettikuvausmenetelmällä tämän aivopesusienen toimintaa ajavia pulsaatioita eli aivojen glymfaattisen puhdistusjärjestelmän moottoreita. Kansankielellä puhutaan aivojen pesukoneesta, jonka pitää toimia täydellisesti – jos pesu ei toimi, syntyy muisti- ja muita kognitiivisia ongelmia.

Työryhmämme kehittää menetelmiä aivojen glymfaattisen pesun tehostamiseksi ja veriaivoesteen läpäisemiseksi. Veriaivoeste suojaa aivoja haitallisilta aineilta ja ylläpitää samalla aktiivisesti hermosolujen vaatimaa tarkkaa elektrolyyttitasapainoa. Se estää myös lääkkeiden pääsyn aivoihin, mikä tekee aivosairauksien hoidosta vaikeaa. Uskon, että merkittävin keino parantaa aivosairauksia on kehittää ratkaisu veriaivoesteen ohittamiseksi.

Veriaivoesteen lisäksi pulsaatiot liittyvät oleellisesti aivojen glymfaattiseen järjestelmään. Nukkuessamme pulsaatiot vahvistuvat ja työntävät aivoista vettä ja aineenvaihdunnan tuotteita sekä huuhtelevat mennessään kuona-aineet pois. Ihminen, kuten muutkin eläimet tarvitsevat unen aikana kiihtyvää puhdistusta kolmasosan elämästään.

Tutkimustemme mukaan Alzheimerin taudissa aivojen pesukoneen valtimopulsaatiot liittyvät vahvasti sairauden etenemiseen ja kuormittavat veriaivoestettä sekä heikentävät samalla puhdistusta. Olemme lisäksi havainneet, että epilepsiaa sairastavilla hengityksen ajamat laskimopulsaatiot toimivat aivoissa epätyypillisellä tavalla. Heillä aivojen hengityspulsaatio on tavallista korkeampi eli aivot ikään kuin hyperventiloivat hengityksen tahtiin. Löytö on aivan uusi avaus epilepsian diagnosoinnissa.

2. Mitkä ovat tärkeimmät tulokset tähän mennessä?

Tutkimusryhmämme on saanut selkeitä tuloksia siitä, että aivosairauksia voisi parantaa avaamalla veriaivoeste ja päästämällä sinne valtimon kautta suuri määrä lääkettä. Tämä mullistaisi lukuisien aivosairauksien, kuten aivokasvaimien, muistisairauksien, tulehdussairauksien ja epilepsioiden hoidon.

Veriaivoesteen voi nykyisillä menetelmillä avata hetkeksi ruiskuttamalla aivovaltimoihin hyperosmolaarista sokeria, mannitolia, jolloin aivoihin saadaan ujutettua satakertainen määrä lääkkeitä. Menetelmää käytetään menestyksekkäästi aivolymfoomien hoidossa.

Toinen keino veriaivoesteen turvalliseen, ohimenevään avaamiseen on kohdistaa fokusoitu ultraääni (FUS) tiettyihin kohtiin aivoissa. Uskon, että ultraäänimenetelmällä tullaan tekemään läpimurtoja Alzheimerin taudin ja muiden aivosairauksien hoidossa alan pioneerin, Toronton yliopistossa Kanadassa työskentelevän professori Kullervo Hynysen johdolla. Professori Roberto Blanco on ryhmineen onnistunut saamaan FUS-laitteen Turkuun, ja olemme juuri keräämässä varoja laitteen hankkimiseksi Ouluun.

Emme ole vielä tutkimuksissamme törmänneet yhteenkään aivosairauteen, jossa aivojen pulsaatiot eivät olisi muuttuneet jollakin tavalla. Tutkimusryhmämme on havainnut, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa Alzheimerin tautia valtimopulsaation eteneminen aivoissa on kääntynyt väärin päin. Muut tutkijat ovat huomanneet, että näillä alueilla veriaivoeste alkaa vuotaa, vaikka alueella ei ole vielä tau- tai amyloidiproteiini -jätteitä lainkaan. Myös nämä havainnot auttavat kehittämään ennaltaehkäiseviä hoitomenetelmiä muun muassa Alzheimerin tautiin ja epilepsiaan.

3. Mitä seuraavaksi?

Selvitämme mikä patofysiologinen mekanismi on tärkein Alzheimerin taudin ja epilepsian diagnosoinnin kannalta. Kehitämme päälle puettavaa laitetta, jolla voisimme tutkia potilaan aivopulsaatioita magneettikuvantamista miellyttävämmällä ja helppokäyttöisemmällä tavalla.

Alzheimerin tautia sairastavat henkilöt nukkuvat usein huonosti, mikä viittaa siihen, että jotakin todennäköisesti menee heidän aivoissaan vikaan unen aikana. Oletamme, että mittaamalla potilaan unen aikaista glymfaattista aivotoimintaa otsalta uudella kehittämällämme Glymfometerillä, saisimme paljon hyödyllistä tietoa useimmiten diagnostiikan ulottumattomissa olevalta ajanjaksolta unen aikana.

|2023-09-11T10:23:02+03:0011.9.2023|

Blogi: Että saisimme vanheta kauniisti

Sain 1980-luvulla kahdelta vanhainkodin asukkaalta kirjeen, joka minulla on yhä tallessa. Siinä huonekaverukset kertoivat, minkälaista elämä vanhainkodissa oli. Ruokailut rytmittivät talon ohjelmaa, maiseman katselu ikkunasta oli keskeisintä ajanvietettä, ja silti huonekaverukset olivat tyytyväisiä. 

Ikämiehet toivoivat, että saisivat vanheta kauniisti. 

1980-luvulla ei vielä puhuttu muistisairauksista. 

Suomen perustuslaki on vahva laki, ja sen mukaan me olemme yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

Tämä laki koskee myös muistisairauteen sairastuneita, joita Lapissa on noin 10.000. Heistä suurin osa on ikääntyneitä, mutta joukossa on myös työikäisiä. 

Ovatko Lapin muistisairauteen sairastuneet ja heidän läheisensä yhdenvertaisia muiden hyvinvointialueen asiakkaiden kanssa? Saavatko he ne sosiaalipalvelut, joihin he ovat vuodenvaihteessa tarkentuneen lainsäädännön mukaan oikeutettuja? 

Tuore eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu on surullista luettavaa. Siinä hän ohjeistaa kaikkia hyvinvointialueita tutustumaan sosiaalialan lainsäädäntöön, perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.  

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että virheelliset ohjeistukset, päätöslomakkeet ja toimintakäytännöt on korjattava. 

Jos lakeja noudatettaisiin, se tarkoittaisi muun muassa sitä, että jokaisen muistisairaan palvelutarpeen arviointi ja siihen perustuva palvelusuunnitelma on laadittava kirjallisesti. Jokaisesta tukipalvelusta, kuten ateria- tai siivouspalvelusta on tehtävä kirjallinen päätös perusteluineen ja siihen on liitettävä valitusosoitus. 

Myös muistisairauteen sairastuneet ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslaki takaa heillekin oikeuden turvallisuuteen. Siksi sosiaalialan ammattilaisten pitäisi hallita sosiaalihuoltoon ja sen palveluihin liittyvä lainsäädäntö. 

Muistisairaudet ovat kansansairauksia, joihin ei toistaiseksi ole parantavaa lääkitystä. On erityisen tärkeää, että jokainen sairastunut saa diagnoosin mahdollisimman varhain ja tietoa sairaudestaan ja sen oireista. Tämä vaatii selkeitä hoito- ja palvelupolkuja myös Lapissa. 

Muistisairaalla ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi aikuisena ihmisenä ja tulla kuulluksi niin, että hänen tunteitaan ja mielipidettään arvostetaan. Hänen pitäisi saada elää turvallisessa ympäristössä merkityksellistä arkea ja ulkoilla säännöllisesti.  

Sairastuneellakin on oikeus hyvältä tuntuvaan kosketukseen ja läheisyyteen, kuten halauksiin ja kädestä pitämiseen. 

Hänellä on oikeus myös kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu empatiaan, lähimmäisenrakkauteen ja erityisesti muistisairauksien ymmärrykseen. 

Ehkä sitten saisimme vanheta kauniisti. 

Maarit Simoska

Muistiasiantuntija

Kirjoitus on julkaistu Lounais-Lappi-lehdessä 10.8.2023

|2023-08-22T06:12:11+03:0011.8.2023|

Blogi: Kun minulla on muistisairaus

Muistisairaudet ovat kansansairauksia, jotka ovat yleisempiä iäkkäillä ihmisillä kuin työikäisillä.

Lapissa on noin 10.000 asukkaalla muistisairaus-diagnoosi, joten meistä lähes jokainen on arjessaan tekemisissä muistisairauteen sairastuneiden ihmisten kanssa.

Muistisairaudet ovat eteneviä aivosairauksia, joihin ei toistaiseksi ole parantavaa lääkitystä.

Suurimmalla osalla diagnoosina on Alzheimer, joillakin on Lewyn kappaleen tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, otsaohimolohkorappeuma tai sairauksien sekamuoto. Joskus tiedonkäsittelyn ongelmille ei löydy sopivaa diagnoosia.

Jokaisen sairaus etenee yksilöllisesti.

Tietyt perusasiat ovat kuitenkin samanlaisia:

Aluksi lähimuistini alkaa heikentyä ja kerron samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Alan myöhästyä sovituista tapaamisista tai en tule lainkaan paikalle.

Arki muuttuu haasteellisemmaksi, sillä läheiset ja naapurit eivät ymmärrä, mitä minulle tapahtuu – enkä minä itsekään tiedä. Saan ikävää palautetta, mikä tuntuu pahalta ja lisää epävarmuuttani ja turhauttaa.

Minun on vaikea löytää sanoja, en ymmärrä pitkiä lauseita ja vaikka aiemmin olin puhelias, alan vastata: kyllä ja ei.

Oma-aloitteisuuteni vähenee, sillä aivot eivät ohjaa toimintaani niin kuin aiemmin. En enää tunnista paikkoja, reittejä, esineitä tai ihmisiä ja käsitykseni siitä, onko päivä vai yö, kesä tai talvi heikkenee.

Arjen haasteet masentavat ja jään mielelläni kotiin. Voin olla ärtynyt tai persoonani voi muuttua täysin, tunteeni ovat herkässä. Minulla voi olla aistiharhoja tai olen epäluuloinen ja mustasukkainen.

Silti olen edelleen aikuinen ihminen, ja toivoisin, että kohtelisit niin kuin haluaisit, että sinua kohdeltaisiin samassa tilanteessa.

Kun tapaat minut, esittele aina itsesi, sillä en välttämättä tunnista sinua, vaikka oli-sit oma puolisoni, lapseni tai hyvä ystäväni. Katso silmiini ja puhu minulle lämpimästi ja kiireettömästi.

Vältä pitkiä ja vaikeita lauseita ja anna minulle aikaa etsiä sanoja. Jos en löydä sanoja, laula kanssani tuttuja lauluja nuoruudestani, sillä ne osaan edelleen.

Ja jos joskus käyttäydyn hankalasti, en tee sitä tahallani, vaan tämä sairaus saa minut puhumaan asiattomasti.

Sinun ei tarvitse muistuttaa minua siitä, etten muista. Älä nolaa minua, vaan arvosta, sillä joskus olen osannut ja kyennyt, mutta tämä viheliäinen sairaus nakertaa osaamistani, rappeuttaa aivojani ja vie toimintakykyäni.

Maarit Simoska
Muistiasiantuntija, YTM
Lapin Muistiyhdistys

Kirjoitus on julkaistu kaupunkilehti Lounais-Lapissa 6.4.2023.

|2023-06-19T19:54:07+03:0010.4.2023|

Isä vai Alzheimer?

Minun piti julkaista tämä kirjoitus ennen isänpäivää. Kertoa kepeästi, kuinka upea elämänvaihe  on olla mummu ja ukki kahdelle pienelle pojalle. Ihastella erityisesti pian 3-vuotiaan, ensimmäisen lapsenlapsemme kehittymistä: hänen hullunkurisia sanojaan, alkavaa uhmaikää.

Tahalliset tai tahattomat hölmöilyt hymyilyttävät, koska lapset ovat lapsia.

Olen työskennellyt puolitoista vuotta Lapin Muistiyhdistyksessä muistiasiantuntijana ja oppinut, kuinka vähän ymmärrän omasta käytöksestämme muistisairauteen sairastuneita kohtaan.

Onko oma läheinen isä vai herra Alzheimer? Miten me kohtelemme muistisairauteen sairastuneita?

Pari viikkoa sitten olin Rovaniemen Eläkeliiton tilaisuudessa ja esitykseni alkuun hyödynsin 50-vuotiaan Eläkeliiton omaa materiaalia, jossa lapset pohdiskelevat vaikeita asioita.

 

Yleisöä nauratti, ja kun kysyin miksi, moni sanoi, että lapset vastaavat niin hauskasti kysymyksiin.

Jos muistisairauteen sairastunut vastaisi, että eläkeläiset asuvat Tapiolassa tai Ruoholahdessa tai tietty vanhojen kodissa, me emme pidä vastauksia hupaisina.

Kun pian 3-vuotias unohtaa leikkiessään pissahätänsä ja pissat osuvat kiireessä lähes pottaan, mummulla riittää kärsivällisyyttä siivota paikat, heittää kastunut matto pyykkikoneeseen, sillä sehän on automaatti ja pesee lähes itsekseen maton.

Entä kun muistisairauteen sairastunut ei muista mennä ajoissa vessaan, housut ja matto kastuvat, peseekö pyykkikone lähes itsekseen maton – epäilen.

Omalla Risto-papallani sanat katosivat aikanaan tai menivät sekaisin. Kun hän tarvitsi housuihinsa henkselit, hän pyysi tulitikkuja ja lapsena en ymmärtänyt, miksi joku aikuinen voi sanoa aivan eri asioita kuin tarkoittaa.

Ja sitten pappa raivostui.

Muistisairaus voi muuttaa sairastuneen kykyä hillitä reaktioitaan. Itku ja nauru ovat herkässä tai tunteiden käsitteleminen on vaikeaa.

Sanat voivat kadota tai sairastunut ei ymmärrä kuulemaansa oikein.

Voit lukea muistisairauksista tästä.

Pian 3-vuotias ja oma isäni olivat yhtä aikaa kylästelemässä Rovaniemellä. Toinen oppii joka päivä uutta ja toinen kadottaa toimintakykyään. Toisen taitoja ihastellaan, mutta toisen taidottomuus aiheuttaa aivan toisenlaista reagointia.

Puhun työssäni paljon muistisairaan kohtaamisesta. Että pitäisi nähdä ihminen eikä määritellä ihmistä sairauden kautta,

kohdella muistisairauteen sairastunutta niin kuin mekin toivoisimme, että meitä kohdeltaisiin.

Voit lukea muistisairaan ihmisen kohtaamisesta tästä.

Se vain on pahuksen vaikeaa.

Soitin isälle isänpäivänä. Isän sanat olivat kadoksissa ja isällä tuli itku.

Myöhemmin mietin, kumman kanssa yritin keskustella – isän vai herra Alzheimerin? Suhtauduinko  arvostavasti niin kuin olen muille opettanut?

Se muuten on pahuksen vaikeaa.

 

Kirjoittaja on Lapin Muistiyhdistyksen asiantuntija Maarit Simoska.

 

 

 

|2022-02-02T16:53:46+02:0018.11.2021|
Go to Top