Näin loman aloituksen siintäessä muutaman työtunnin päässä on hyvä pysähtyä vilkaisemaan menneeseen puoleen vuoteen sekä kurkistamaan alkavaan syksyyn.

Mennyt puoli vuotta on sisältänyt hienoja kohtaamisia, oppimisen iloa ja nauruhermojen kutkuttelua, mutta myös pettymyksiä ja stressiäkin. 

Viimeisin urastus oli yhdistyksen Rovaniemen toimipisteen muutto keskikaupungille, jonne saimme loistavat, avarat tilat laajentuvalle toiminnallemme.  

Monella meistä on kokemus stressistä, sillä se on luonnollinen osa elämäämme. Stressi ei ole aina haitallista vaan se voi olla myönteistä tai kielteistä, riippuen siitä, onko se tilapäistä vai jatkuvaa. 

Stressin määritelmiä on monenlaisia, mutta se kuvataan usein häiriötilaksi, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon paineita ja vaatimuksia, että hänen voimavaransa ylittyvät. 

Pitkittyessään stressi on monella tavalla haitallista, sillä se voi kuormittaa sekä kehoa että mieltä, altistaa useille sairauksille ja heikentää elämänlaatua. 

Paras mittari stressille on oma kokemus stressitasosta, sillä sietokyky on aina yksilöllistä. On tärkeää oppia tunnistamaan omat oireet sekä löytämään keinoja niiden hallintaan. 

Netti on täynnä erilaisia stressitestejä, ja niitä voi hyödyntää oman stressitason arvioinnin tueksi.

Minäkin tein muutaman testin ja vaikkei taso näyttänyt mitenkään hälyttävältä, tuli useammassa suositukseksi kiinnittää huomiota riittävään palautumiseen ja lepoon. 

Lomasuunnitelmiini kuuluukin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kuitenkin ilman suorittamista.

Aion jämähtää rannoille vesimaisemien äärelle ja nauttia ympäröivästä luonnosta. Nauttia sen äänistä, tuoksuista ja auringon lämmöstä. Aion nuuhkia sateen jälkeistä ilmaa ja uppoutua mustikkametsään vitamiiniherkkujen äärelle. Unohtaa ajankulun ja lumoutua sekä vaalia tärkeitä ihmissuhteita. 

Marko Leppänen kirjoittaa artikkelissaan “Luonnon lumous vapauttaa aivot” luonnon elvyttävästä lumoamisesta. 

Voit lukea Marko Leppäsen artikkelin tästä.

Kuvituskuva. Kesäinen metsä.

Lumoutuminen on rentoa valppautta

Ympäristöpsykologiassa lumoutuminen määritellään yrityksettömäksi keskittymisen tilaksi.  Se on rentoa valppautta, jollainen syntyy spontaanisti havainnoidessamme luonnonilmiöitä.

Luonto siis palauttaa henkisestä uupumuksesta ja luo otollisen tilan aivojen niin kutsutun lepotilaverkoston aktivoitumiselle.

Tämä puolestaan mahdollistaa uusien oivallusten syntymistä.

Lisätiedon lähteitä kaipaaville vinkkaisin Tampereen yliopistossa ympäristöpsykologiasta tohtoriksi väitelleen Tytti Pasanen mielenkiintoista väitöstutkimusta.

Voit lukea Tytti Pasasen tutkimuksesta tästä.

Luonnossa oleminen ja liikkuminen on tutkimusten mukaan rentouttavaa. 

Jo parikymmentä minuuttia metsässä saa verenpaineen laskemaan.

Myös stressihormonin eritys vähenee ja metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.  Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.  

Syksyn sitten ajallaan koittaessa ja töiden käynnistyessä pyrin jättämään kalenteriin riittävästi aikaa myös mieluisalle vapaa-ajalle ja harrastuksille.

Iän karttuessa oma itsetuntemus on kehittynyt ja suorittamisen tavoittelu höllentynyt. 

Ja vaikka nyt loma koittaa, odotan kuitenkin innolla, mitä syksy tuo työrintamalla tullessaan.

On hienoa tietää saavansa jatkaa merkityksellistä työtä osaavan ja innostuvan huipputiimin kanssa.  

Seuraavien viikkojen aikana löydät minut kuitenkin metsästä. 

Annika 

Annikan Aivovinkit-blogi on osa Lapin Muisti Kuntoon hanketta.

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä sivu: