Näin eräs vanhus minulle totesi, kun kävin hänen luonaan koronapandemian alettua ja rajoitusten voimaan tultua. Tällöin olin töissä vanhusten kotihoidossa sairaanhoitajana.

Vanhus oli ihan ymmällään, kun yhtäkkiä niin moni lopetti käymästä hänen luonaan. Tämän vanhuksen kohdalla tilanne oli muutenkin surullinen, koska hänellä ei ollut ketään omaisia vaimonsa kuoltua.

Tämän ja monen muun vanhuksen kohdalla, joista suurin osa sairasti jo muistisairautta, alkoi nopeasti näkyä sairauden eteneminen, kun virikkeet loppuivat koronan alettua. Oli niin sydäntä särkevää kuunnella, kun olin lähdössä pois kotikäynniltä, että nytkö jo lähdet:

Olen niin yksinäinen, kun täällä ei enää käy ketään muita kuin vain te kotihoidon ihmiset.

Tiedämme, että ikääntyneet ovat olleet rajoitustoimien näkökulmasta erityisen haastavassa tilanteessa. Toimintakykyä ovat laskeneet sosiaalisten kontaktien rajoitukset (yksinäisyys) ja liikunta- ja harrastetoiminnan keskeytykset.

Voit lukea aiheesta lisää tästä.

Eräs vanhus kysyi eräältä kotihoidon hoitajalta, kun oli kuullut uutisissa etätöistä, että koska te hoitajat alatte etätöihin? Hoitaja oli hymähtänyt ja vastannut, että se on mahdotonta, kuka sitten teitä kävisi kotona hoitamassa?

Moni toimistotyössä siirtyi koronapandemian alettua etätöihin kotiinsa ja etätyösuositusta jatkettiin pitkään niin kuin palaverien pitämistäkin etänä.

Osa tekee etätöitä edelleen.

Aivotutkija Minna Huotilainen arvioi, että pitkään jatkunut etätyö vaikuttaa ihmiseen.

Etätöillä on monenlaisia vaikutuksia aivoihimme.

Kun nyt on takana kaksi vuotta koronapandemiaa, olemme kai jo oppineet elämään sen kanssa vai olemmeko? Maskit vain päähän joka paikkaan ja käsidesillä vuoraamaan itsemme.

Ehkä koronasta on seurannut jotain hyvääkin siinä mielessä, että esimerkiksi virtuaalisesti ohjattuihin jumppiin ovat voineet osallistua kaikki halukkaat ympäri Suomen. Tämä olikin ihan uusi kokemus minulle, ohjata zumbaa virtuaalisesti, mutta silti ihan hauskaa, vaikka tosin mieluummin ohjaisinkin liveyleisölle.

Hyvänä asiana pidän etäyhteyksien käyttöä myös, jos ei pääse paikalle esimerkiksi kokouksiin välimatkan, lapsen sairastumisen tai muun syyn vuoksi tai on joutunut omaan karanteeniin, voi silti osallistua.

Koronan myötä sosiaaliset suhteet saivat kovan kolauksen. Sosiaaliset suhteet ovat yksi aivoterveyden voimavaroista. Ei voitu enää olla kontaktissa fyysisesti, vaan tapaamiset piti hoitaa joko ikkunan takaa tai puhelimella.

Nyt kun rajoitukset ovat hieman hellittäneet, olen huomannut, että ihmisille on tullut jo tavaksi pitää etäisyyttä toisiinsa ja esimerkiksi juuri halaaminen on vähentynyt.

On kuitenkin tutkittu, että korona voi lisätä riskiä sairastua muistisairauteen. Jopa lievänä sairastettu korona on aiheuttanut aivoille muistiongelmia, kuten alla olevassa artikkelissa kerrotaan.

Tutkijat aikovat selvittää, lisääkö koronavirus muistisairauksien riskiä.

Voimme toivoa, että elämä koronan jälkeen palautuisi jotenkin ennalleen ja entiset sosiaaliset kontaktit palautuisivat mieliin taas normaalisti. Nyt onkin ollut taas mukavaa, kun esimerkiksi  aivoviikolla jäljestettyihin tilaisuuksiin osallistui mukava määrä ihmisiä ja kaikki vaikuttivat olevan hyvillään rajoitusten vähenemisestä huomioiden kuitenkin edelleen maskin käytön ja turvavälit.

Myös muistisairauteen sairastunut kaipaa kosketusta.

Myös vanhuksille suunnatut viriketoiminnot ja kerhot ovat alkaneet toimia normaalisti, mikä on näkynyt iloisena puheensorinana eri tilaisuuksissa. Tästä on vain mentävä eteenpäin positiivisin ajatuksin ja iloittava elämän pienistäkin asioista ja valon pilkahduksista, ne antavat voimaa, ainakin minulle.

Positiivisin ajatuksin,

Katriina

Katriina Holck toimii Tunturi-Lapin muistiohjaajana.

Jaa tämä sivu: